Moneen viikkoon ei oo ollut mahollisuuksia eikä varsinkaan jaksamista kirjottaa mitään. Tänä viikonloppuna oon kuitenki vapauttanu aikaa rentoutumiselle ja löytäny pitkästä aikaa innostusta kivojen juttujen tekemiseen.
Kaiken kiireen ja stressin keskellä oon silti ehtiny pohdiskella ja huomioida monia asioita.
Yks asia, mikä mua on ärsyttäny aina, on se, miten ihmiset usein kattovat toisiaan. Tai ainakin musta tuntuu, että kattovat. Ei tietenkään aina, mutta aika usein. Ja kattomisella tarkotan ihmisten tapaa suhtautua toisiinsa. Ihmisillä on nimittäin paha tapa katsoa toisiaan pintapuolisen vaikutelman perusteella. Usein kuvan muodostamiseen riittää jo pelkkä ulkonäkö, ammatti, pukeutumistyyli tai jopa ihan vaan muiden kertomat asiat. Ja kun kerran on jostain henkilöstä muodostanut jonkunlaisen kuvan, minkä läpi sitten tätä tyyppiä jatkossa kattelee, on sen kuvan muuttaminen aika vaikeeta. Ihmiset kun uskoo just sitä, mitä ne ite tahtoo.
Tietty tää mun käsitys voi pitkälle perustua myös virhepäätelmiin (mikä ois oikeestaan tosi hyvä juttu) Mut mitä oon kuullu ja kuunnellu muitten juttuja, on mulle useest tullu sellanen olo, että liian monta asiaa jätettiin taas huomioimatta.
Mä koen, että tästä asiasta on jopa tosi vaikeeta kirjottaa, vaikka puhuisin vaan yleisellä tasolla, koska ihminen on niin moniulotteinen ja vaikee tulkintainen kokonaisuus (muutenkin itelle tärkeistä asioista kirjottaminen on vaikeeta, ettei sanoma latistuis tai liikaa jäis sanomatta)
Mä henkilökohtaisest lähen aina siitä oletuksesta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Haluun uskoo ihmisistä parasta ja nähdä kaikissa ne hyvät puolet sekä yrittää ymmärtää mahollisimman pitkälle (vaikka toki se joskus on tosi vaikeeta)
Jokaisella on oma tapansa muodostaa ensivaikutelma. Siihen vaikuttaa henkilön omat kokemukset, kiinnostukset, ajatustavat ja moni muu asia. Ensivaikutelma syntyy jo sekunneissa, eli sen muodostumiseen on itse aikalailla mahdoton vaikuttaa. Siltikään, kenenkään ei pitäisi jäädä sen orjaksi. Kyllä ihmiskuvalla (en keksi parempaa sanaa, vaikka toi tarkottas ehkä jossain muussa asiayhteydessä tarkalleen ottaen vähän jotain muuta?) on hyvä mahdollisuus laajentua ja muuttua vaikka kuinka paljon, jos sille antaa itse tilaa.
Stereotypiat on kaikille tuttuja ja nykyään yritettään lähtökohtasesti ajatella paljon enemmän niiden ulkopuolelta. Silti ne vieläkin ohjaa ihmisten ajatusmalleja ja oletuksia tosi paljon - ja tuskin ne koskaan kokonaan tuleekaan katoamaan. Niiden takia ei aina tarvitse mennä edes ensivaikutelmaan asti, kun saatetaan luulla tietävänsä, millainen henkilö joku toinen on. Veikkaan, että stereotypioiden aiheuttama kuvan luominen ihmisestä on myös aika tiedostamatonta. Esimerkiksi jos ihminen on menossa vieraalle lääkärille, voi hän huomaamattaan odottaa kohtaavansa pelottavan ja kylmäkiskoisen henkilön. Kun lääkäri osoittautuukin huumorintajuiseksi ja lämminhenkiseksi, voi potilas huomata yllättyvänsä ja tajuta odottaneensa täysin päinvastaista kohtaamista.
Vaikka stereotypiatkin on jostakin saaneet alkunsa, vois ne silti heittää romukoppaan. Ei ihmisryhmiä voi leimata, koska jokainen on yksilö.
Stereotypioiden lisäks ihmisillä on tapana tehdä tosi suoraviivaisia tulkintoja muiden toiminnasta. Jotenkin tosi nopeesti toisen ihmisen tekemiset leimataan jollakin lailla negatiiviseks tai merkiks huonosta piirteestä. Niin kun oon aikasemminkin tainnut sanoa, niin ujoja ihmisiä pidetään helposti koppavina (omakohtasist asioista on aina helpoin ammentaa xd) Se johtuu ehkä siitä, että ujot ei välttämättä oo kovin aktiivisia keskustelijoita, saattavat välttää katsekontaktia sekä vetäytyä omaan kuoreensa (näin mä sitä oon analysoinnu) Vaikka tosiasiassa eihän tää kerro mitään siitä, haluisko se ujo ihminen osallistua keskusteluun tai onko se halukas siihen. Mulla ainakin on ollu tosi usein tilanteita, että joku puhuu mulle, mutta mun pää lyö niin tyhjää, että sitten vaan hymyilen ja nyökyttelen nätisti (ja voin sanoa, että kyllä tuntuu tomppelilta) vaikka todellisuudessa mä puhuisin tosi mielelläni, kun vaan löytäsin ne oikeet sanat. Muutenkin, ujoushan on vaan yks piirre. Samalla tyypillä on erilaisia puolia vaikka kuinka paljon lisää. Ja ne ei edes kerro ajattelutavoista tai arvoista.
Eihän persoonallisuus tai temperamentti oo sama asia, kun millanen tää ihminen on. Siihen vaikuttaa lisäks just nimenomaan myös ne ajatukset ja arvot. Kokonaisuus.
Samaan sarjaan äkkipikaisten tulkintojen kanssa menee se, jos joku vaikka käyttäytyy jotenkin hirveen korostuneella tavalla. Voisko joku, joka vaikuttaa hirveen tekopirteeltä ja naureskelee epämääräsen paljon, olla tekopirteen sijasta ihan vaan hermostunut? Voisko äkäisyyden ja kiukkuisuuden takaa paljastua murheita tai väsymys? Entä se salamyhkänen ja etäinen tyyppi? Voisko siitä tulla esiin sydämellinen ja auttavainen kaveri, jota et vaan ite jostain syystä oo uskaltanu laskee lähelles omien ennakkoluulojen takia? Joskus kannattaa vilkuilla suoralla tiellä myös sivuille, taakse päin tai vaikka ihan poiketa polulta, että vois huomata muutakin kun vaan ne helposti silmien eteen asetellut asiat.
Niin kun sanottu, myös joittenkin tekijöiden, joilla ei suoranaisesti oo mitään vaikutusta henkilön persoonaan tai ajatusmaailmaan, annetaan usein leimata omaa suhtautumista. Miten usein oonkaan kuullu, että joku ei voi arvostaa jotakin henkilöä tai antaa tälle edes mahdollisuutta, koska tää sattuu olemaan jonkun tietyn ammatin edustaja. "Tyhjäntoimittaja", esimerkiks. Tai paljon puhututtanut ihonväri. Mulle ei vaan mee jakeluun, miten tän kaltanen asia vaikuttas henkilön persoonaan tai arvoihin - saati ihmisarvoon. Tai uskonto. Ihmisten käsityksiin vaikuttaa tosi paljon toisen ihmisen uskonnollinen vakaumus: mihin uskontoon kuuluu vai kuuluuko mihinkään, ja jos kuuluu, niin uskooko tosissaan. Jollekin on maailmaa mullistava uutinen, jos vaikka joku kaveri osottautuu uskovaiseks. Koko ihmiskuva saattaa mennä uusiks, vaikka olis tunnettu vuosia. Miten mikään muka muuttuu sillä sekunnilla, kun tää asia tulee julki? Jollekin jopa pelkkä tatuoinnin huomaaminen toisen kädessä saattaa olla ratkaiseva tekijä: vääränlainen ihminen, en voi sietää. Taaas kerran, en ymmärrä.
Kaiken huippu on se, jos muodostetaan koko kuva jostakin ihmisestä vaan jonkun muun kertomien asioiden perusteella: Ei vaivauduta itse luomaan edes omaa ensivaikutelmaa. Se on joko laiskuuden tai pinnallisuuden huippu - tai sitten jotain ihan muuta, mutta kamala tapa kuitenkin.
Totuushan on (tai musta ainakin tuntuu), että ihmiset rakastaa asioiden kärjistämistä. Asiat maalautuu just sillä yhellä värillä, mikä nyt sattuu olemaan ulottuvilla. Harmillista on kumminkin se, että asiat maalataan negatiivisiksi. Paljon kivempaa ois, jos voitais kärjistää asioita positiivisiks. Karsia välillä pois kaikki ikävä ja päivitellä vaan asioiden ihanuutta.
Mut toki jos kielteiseks kärjistäminen on jollekin elämänsuola, niin siinä tapauksessa annetaan sille siihen sitten mahdollisuus.
Kaiken tän takia syntyy aikamoiset paineet olla ihminen. Joka koulupäivä saa esiintyä kymmenien tuomitsemaan valmiiden silmäparien edessä. (Okei, kuulostaahan toikin karulta ajattelulta, mut kokeillaan nyt sitä kärjistämistä!!) Siltä musta välillä tuntuu, vaikka ei niin pitäis tietenkää ajatella. Mut uskon, että niin tuntuu monesta muustakin.
Kyllähän jokaisen oma persoona ja aiemmat kokemukset vaikuttaa siihen, miten hän itse muut kohtaa ja heitä tulkitsee, eikä tietenkään kaikista voi tykätä. Mut silti mun mielestä muiden ymmärtäminen ja heidän ihmisyytensä tarkempi katseleminen kuuluu kaikille - isomman kuvan kattominen, pinnalta syvemmälle yrittäminen. Ja tärkeetä on muistaa, että ei kenenkään ihmisarvo oo sidottu mihinkään piirteisiin, suorituksiin, ammattiin tai mihinkään muuhun tän kaltaseen. Kaikkihan me ollaan yhtä arvokkaita, vaikka osa ihmisistä antaa toisin ymmärtää. Miten yhtään mikään tekis jostain mitenkään arvokkaampaa, kun mitä joku muu on?
Mä toivon, että ihmiset ei oo niin kovia, kun miltä ne ulos päin tuntuu usein vaikuttavan. En mäkään tietenkään oo mikään malliesimerkki, joka ei koskaan tuomitsis ketään tai joka arvostais jokaista ihmistä yhtä paljon. Mut mä haluun yrittää parhaani. Mä haluun tulla päivä päivältä paremmaksi. Ja se on kai tärkeintä.
Kaiken kiireen ja stressin keskellä oon silti ehtiny pohdiskella ja huomioida monia asioita.
Yks asia, mikä mua on ärsyttäny aina, on se, miten ihmiset usein kattovat toisiaan. Tai ainakin musta tuntuu, että kattovat. Ei tietenkään aina, mutta aika usein. Ja kattomisella tarkotan ihmisten tapaa suhtautua toisiinsa. Ihmisillä on nimittäin paha tapa katsoa toisiaan pintapuolisen vaikutelman perusteella. Usein kuvan muodostamiseen riittää jo pelkkä ulkonäkö, ammatti, pukeutumistyyli tai jopa ihan vaan muiden kertomat asiat. Ja kun kerran on jostain henkilöstä muodostanut jonkunlaisen kuvan, minkä läpi sitten tätä tyyppiä jatkossa kattelee, on sen kuvan muuttaminen aika vaikeeta. Ihmiset kun uskoo just sitä, mitä ne ite tahtoo.
Tietty tää mun käsitys voi pitkälle perustua myös virhepäätelmiin (mikä ois oikeestaan tosi hyvä juttu) Mut mitä oon kuullu ja kuunnellu muitten juttuja, on mulle useest tullu sellanen olo, että liian monta asiaa jätettiin taas huomioimatta.
Mä koen, että tästä asiasta on jopa tosi vaikeeta kirjottaa, vaikka puhuisin vaan yleisellä tasolla, koska ihminen on niin moniulotteinen ja vaikee tulkintainen kokonaisuus (muutenkin itelle tärkeistä asioista kirjottaminen on vaikeeta, ettei sanoma latistuis tai liikaa jäis sanomatta)
Mä henkilökohtaisest lähen aina siitä oletuksesta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Haluun uskoo ihmisistä parasta ja nähdä kaikissa ne hyvät puolet sekä yrittää ymmärtää mahollisimman pitkälle (vaikka toki se joskus on tosi vaikeeta)
Jokaisella on oma tapansa muodostaa ensivaikutelma. Siihen vaikuttaa henkilön omat kokemukset, kiinnostukset, ajatustavat ja moni muu asia. Ensivaikutelma syntyy jo sekunneissa, eli sen muodostumiseen on itse aikalailla mahdoton vaikuttaa. Siltikään, kenenkään ei pitäisi jäädä sen orjaksi. Kyllä ihmiskuvalla (en keksi parempaa sanaa, vaikka toi tarkottas ehkä jossain muussa asiayhteydessä tarkalleen ottaen vähän jotain muuta?) on hyvä mahdollisuus laajentua ja muuttua vaikka kuinka paljon, jos sille antaa itse tilaa.
Stereotypiat on kaikille tuttuja ja nykyään yritettään lähtökohtasesti ajatella paljon enemmän niiden ulkopuolelta. Silti ne vieläkin ohjaa ihmisten ajatusmalleja ja oletuksia tosi paljon - ja tuskin ne koskaan kokonaan tuleekaan katoamaan. Niiden takia ei aina tarvitse mennä edes ensivaikutelmaan asti, kun saatetaan luulla tietävänsä, millainen henkilö joku toinen on. Veikkaan, että stereotypioiden aiheuttama kuvan luominen ihmisestä on myös aika tiedostamatonta. Esimerkiksi jos ihminen on menossa vieraalle lääkärille, voi hän huomaamattaan odottaa kohtaavansa pelottavan ja kylmäkiskoisen henkilön. Kun lääkäri osoittautuukin huumorintajuiseksi ja lämminhenkiseksi, voi potilas huomata yllättyvänsä ja tajuta odottaneensa täysin päinvastaista kohtaamista.
Vaikka stereotypiatkin on jostakin saaneet alkunsa, vois ne silti heittää romukoppaan. Ei ihmisryhmiä voi leimata, koska jokainen on yksilö.
Stereotypioiden lisäks ihmisillä on tapana tehdä tosi suoraviivaisia tulkintoja muiden toiminnasta. Jotenkin tosi nopeesti toisen ihmisen tekemiset leimataan jollakin lailla negatiiviseks tai merkiks huonosta piirteestä. Niin kun oon aikasemminkin tainnut sanoa, niin ujoja ihmisiä pidetään helposti koppavina (omakohtasist asioista on aina helpoin ammentaa xd) Se johtuu ehkä siitä, että ujot ei välttämättä oo kovin aktiivisia keskustelijoita, saattavat välttää katsekontaktia sekä vetäytyä omaan kuoreensa (näin mä sitä oon analysoinnu) Vaikka tosiasiassa eihän tää kerro mitään siitä, haluisko se ujo ihminen osallistua keskusteluun tai onko se halukas siihen. Mulla ainakin on ollu tosi usein tilanteita, että joku puhuu mulle, mutta mun pää lyö niin tyhjää, että sitten vaan hymyilen ja nyökyttelen nätisti (ja voin sanoa, että kyllä tuntuu tomppelilta) vaikka todellisuudessa mä puhuisin tosi mielelläni, kun vaan löytäsin ne oikeet sanat. Muutenkin, ujoushan on vaan yks piirre. Samalla tyypillä on erilaisia puolia vaikka kuinka paljon lisää. Ja ne ei edes kerro ajattelutavoista tai arvoista.
Eihän persoonallisuus tai temperamentti oo sama asia, kun millanen tää ihminen on. Siihen vaikuttaa lisäks just nimenomaan myös ne ajatukset ja arvot. Kokonaisuus.
Samaan sarjaan äkkipikaisten tulkintojen kanssa menee se, jos joku vaikka käyttäytyy jotenkin hirveen korostuneella tavalla. Voisko joku, joka vaikuttaa hirveen tekopirteeltä ja naureskelee epämääräsen paljon, olla tekopirteen sijasta ihan vaan hermostunut? Voisko äkäisyyden ja kiukkuisuuden takaa paljastua murheita tai väsymys? Entä se salamyhkänen ja etäinen tyyppi? Voisko siitä tulla esiin sydämellinen ja auttavainen kaveri, jota et vaan ite jostain syystä oo uskaltanu laskee lähelles omien ennakkoluulojen takia? Joskus kannattaa vilkuilla suoralla tiellä myös sivuille, taakse päin tai vaikka ihan poiketa polulta, että vois huomata muutakin kun vaan ne helposti silmien eteen asetellut asiat.
Niin kun sanottu, myös joittenkin tekijöiden, joilla ei suoranaisesti oo mitään vaikutusta henkilön persoonaan tai ajatusmaailmaan, annetaan usein leimata omaa suhtautumista. Miten usein oonkaan kuullu, että joku ei voi arvostaa jotakin henkilöä tai antaa tälle edes mahdollisuutta, koska tää sattuu olemaan jonkun tietyn ammatin edustaja. "Tyhjäntoimittaja", esimerkiks. Tai paljon puhututtanut ihonväri. Mulle ei vaan mee jakeluun, miten tän kaltanen asia vaikuttas henkilön persoonaan tai arvoihin - saati ihmisarvoon. Tai uskonto. Ihmisten käsityksiin vaikuttaa tosi paljon toisen ihmisen uskonnollinen vakaumus: mihin uskontoon kuuluu vai kuuluuko mihinkään, ja jos kuuluu, niin uskooko tosissaan. Jollekin on maailmaa mullistava uutinen, jos vaikka joku kaveri osottautuu uskovaiseks. Koko ihmiskuva saattaa mennä uusiks, vaikka olis tunnettu vuosia. Miten mikään muka muuttuu sillä sekunnilla, kun tää asia tulee julki? Jollekin jopa pelkkä tatuoinnin huomaaminen toisen kädessä saattaa olla ratkaiseva tekijä: vääränlainen ihminen, en voi sietää. Taaas kerran, en ymmärrä.
Kaiken huippu on se, jos muodostetaan koko kuva jostakin ihmisestä vaan jonkun muun kertomien asioiden perusteella: Ei vaivauduta itse luomaan edes omaa ensivaikutelmaa. Se on joko laiskuuden tai pinnallisuuden huippu - tai sitten jotain ihan muuta, mutta kamala tapa kuitenkin.
Totuushan on (tai musta ainakin tuntuu), että ihmiset rakastaa asioiden kärjistämistä. Asiat maalautuu just sillä yhellä värillä, mikä nyt sattuu olemaan ulottuvilla. Harmillista on kumminkin se, että asiat maalataan negatiivisiksi. Paljon kivempaa ois, jos voitais kärjistää asioita positiivisiks. Karsia välillä pois kaikki ikävä ja päivitellä vaan asioiden ihanuutta.
Mut toki jos kielteiseks kärjistäminen on jollekin elämänsuola, niin siinä tapauksessa annetaan sille siihen sitten mahdollisuus.
Kaiken tän takia syntyy aikamoiset paineet olla ihminen. Joka koulupäivä saa esiintyä kymmenien tuomitsemaan valmiiden silmäparien edessä. (Okei, kuulostaahan toikin karulta ajattelulta, mut kokeillaan nyt sitä kärjistämistä!!) Siltä musta välillä tuntuu, vaikka ei niin pitäis tietenkää ajatella. Mut uskon, että niin tuntuu monesta muustakin.
Kyllähän jokaisen oma persoona ja aiemmat kokemukset vaikuttaa siihen, miten hän itse muut kohtaa ja heitä tulkitsee, eikä tietenkään kaikista voi tykätä. Mut silti mun mielestä muiden ymmärtäminen ja heidän ihmisyytensä tarkempi katseleminen kuuluu kaikille - isomman kuvan kattominen, pinnalta syvemmälle yrittäminen. Ja tärkeetä on muistaa, että ei kenenkään ihmisarvo oo sidottu mihinkään piirteisiin, suorituksiin, ammattiin tai mihinkään muuhun tän kaltaseen. Kaikkihan me ollaan yhtä arvokkaita, vaikka osa ihmisistä antaa toisin ymmärtää. Miten yhtään mikään tekis jostain mitenkään arvokkaampaa, kun mitä joku muu on?
Mä toivon, että ihmiset ei oo niin kovia, kun miltä ne ulos päin tuntuu usein vaikuttavan. En mäkään tietenkään oo mikään malliesimerkki, joka ei koskaan tuomitsis ketään tai joka arvostais jokaista ihmistä yhtä paljon. Mut mä haluun yrittää parhaani. Mä haluun tulla päivä päivältä paremmaksi. Ja se on kai tärkeintä.
Niin se mitä siis kai yritin jotenkin saada sanotuks, oli se, että mun mielestä meidän ihmisten pitäs antaa toisillemme enemmän mahdollisuuksia tulla kohdatuks ja arvostetuks omana itsenämme sekä myös sellasina mitä me ihan pohjimmiltaan ollaan eikä vaan niin pinnallisesti. Jokaisen yksilöllisyyttä ja tärkeyttä unohtamatta <3
 |
| Ei olla kylmiä toisillemme <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti
Sanottavaa? Kerrottavaa? Tänne vaan!