Ekstroverttiys - Ainoa tie menestykseen?! #2

Viimeks kirjotin siitä, miten ryhmä- ja yksilötyöskentelyn tasapaino on kallistunut hyvin ryhmätyöskentelypainotteiseksi, ja kuinka mun mielestä myös yksilötyöskentelyn tärkeys pitäis muistaa. Sanoin, että jatkan seuraavalla kerralla lisää ekstrovertti-introvertti -aiheesta. Mua kuitenkin jännittää tän kirjottaminen, koska haluisin, että tää ois sellanen valaisevan muistuttava eikä mitenkään jankuttavan rasittava tai siltä vaikuttava (ihmisillä on nykyään paha tapa lukee asioita liian usein siinä luulossa, et niiden kirjoitussyyt ois jotenki provosoivat). 

Ehkä olis hyvä alottaa (niin kun aina tän tyyppiset tekstit alotetaan) määrittelemällä millasia ihmisiä oikeestaan on ekstovertit ja introvertit. (vaikka mun määritelmä ei oo varmaan just se kaikkein osuvin, ja ekstrovertti-introvertti -akseli on vaan yks tapa ja näkökulma lähestyä persoonallisuutta!)

Lyhyesti sanottuna ekstrovertti on sellanen ihminen, joka latautuu sosiaalisissa tilanteissa ja saa niistä positiivista energiaa. Ekstrovertti nauttii suurista ryhmätilanteista ja saattaa kokea tarvitsevansa paljon ulkoapäin tulevia virikkeitä pitääkseen vireystilansa miellyttävänä. Usein synonyyminä ekstrovertille tunnutaan pitävän myös ulospäin suuntautunneisuutta.  

Introvertti puolestaan väsyy sosiaalisissa tilanteissa ja vaatii aikaa niistä palautumiseen, sillä ne saattaa aiheuttaa introvertissä jopa fyysistä uupumusta. Hänelle yksintyöskentely voi olla luontevampaa ja muutenkin sosiaalisissa tilanteissa introvertti saattaa vaikuttaa vetäytyvälle ja ennemmin kuuntelijan rooliin hakeutuvalle. Tää voi johtua osittain myös siitä, että introvertti haluaa harkita ensin sanojaan, eikä siks välttämättä kykene reagoimaan kovinkaan nopeasti.

Usein ekstroverttejä pidetään niinä avoimina ihmisinä, ja introverttiä sisäänpäin kääntyneinä ja sulkeutuneina. 

Haluaisin kanssa korjata muutaman harhaluulon. Introvertti ei ole sama asia kun ujo tai sosiaalisesti epälahjakas ihminen. Ei ollenkaan. Toisin kuin jostakin introverttiydestä kertovista artikkeleista vois päätellä, introverttiys ei tarkoita myöskään sitä, että sosiaaliset tilanteet olis tuskallisia ja kamalia, eikä niistä vois nauttia. Tottakai introvertti voi nauttia sosiaalisista tilanteista ja ihmisten seurassa vietetystä ajasta! Hän vaan tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen sen jälkeen, eikä aina välttämättä pysty vastaamaan myöntävästi kaikkiin kutsuihin, joita hänelle esitetään, koska tarvitsee aikaa myös itsekseen (sama pätee yht'äkkiä esitettyihin kutsuihin: "lähetääkö viien minuutin päästä?" Luultavammin ei lähtä :--D) 

Kumpaakin ihmisryhmää vois kuvailla vaikka kuinka pitkästi, mutta nää on kai niitä yleisimpiä asioita. Ite alleviivaisin kuitenkin selkeäksi ekstrovertin ja introvertin eroksi sen, että ekstrovertti latautuu sosiaalisissa tilanteissa ja ne virittävät tätä mieluisalla tavalla, ja introvertti taas väsyy näissä tilanteissa, sillä viriketulva voi olla liiankin suuri. Kuten kaikki piirteet, myös nää on henkilökohtasia jokaiselle - ei ole kahta samanlaista.

Mun oman kokemuksen mukaan nykyään vaaditaan yhä enemmän ja enemmän sitä, että "täytyy olla ulospäinsuuntautunut." Eli pitää osata olla oikealla tavalla puhelias ja sosiaalinen - nopeasti reagoiva, rento mutta asiallinen. Heti kun vaikkapa joku ammatti-ihminen on vähän hiljaisempi, eikä samalla työn lomassa jutustelekaan kevyesti, leimataan hänet epäsopivaksi ammattiinsa, töykeäksi tai "hissukaksi" - vaikka itse työ oliskin tehty erinomaisesti. Ainakin mä oon kuullut tällästä puhetta, ja se aina särähtää korvaan pahasti. 

Kysymykseen "mitä vaaditaan menestyäkseen"vastataan usein esimerkiks, että pitäis olla rohkea, optimistinen ja ulospäin suuntautunut, sosiaalisesti lahjakas. 

Jos otetaan tarkasteluun tämä "sosiaalisesti lahjakas", millainen hän oikeastaan on?

Puhelias, nopea reagoimaan, spontaani? Analyyttinen, huomioonottava, kuuntelevainen? Jostain syystä monesti (ainakin ite oon langennu tähän) ajatellaan, että sosiaalisesti lahjakas ihminen on se, joka puhuu paljon ja pystyy reagoimaan nopein sanankääntein siihen, mitä toinen sanoo. Sellainen ihminen, joka ei vierasta uusia sosiaalisia tilanteita, vaan on kotonaan niissä lähes aina. Se on ehkä osa sosiaalista lahjakkuutta. Toisaalta kuitenkin ihminen, joka puhuu paljon, saattaa jättää myös huomioimatta paljon. 

Sosiaalisen kanssakäynnin iso osa sanojen lisäksi on kuitenkin nonverbaalinen viestintä sekä esimerkiksi äänenpainot ja sanavalinnat. Joskus on tärkeämpää löytää merkityksiä sanojen takaa, eikä vain siitä, mitä asetetaan selkeästi nähtäväksi. Tällöin ihminen, joka analysoi kuulemaansa ja näkemäänsä, voi löytää sellaisia yksityiskohtia, jotka muuten vois jäädä sivuutetuks. Samalla hän osaa luultavasti ottaa nämä asiat huomioon siinä, mitä hän itse sanoo, ottaa toisen henkilökohtaisella tasolla huomioon. Keskustelusta voi tulla silloin silti rikkaampaa, vaikka toinen olisikin hiljasempi ja kuuntelisi tarkemmin. Tässä maailman tilanteessa, jossa on hektisyyttä paljon, on tärkeää olla myös heitä, jotka erottelevat tärkeimmät viestit kaiken muun seasata. Vaikka ei tietenkään oo sanottu, etteikö myös se tosi puhelias tyyppi pystyis tähän!

Jos nyt kärjistäen miettis tota ulospäin-sisäänpäin -suuntautuvuutta, vois aatella, että ulospäin suuntautuneisuus toimii pikkasen niin kun peili: joku kohdistaa henkilöön jotakin, ja tää henkilö kohistaa heti jotakin takasin. Sisäänpäin suuntautuneisuus vois sitten taas olla vähän kun peilisali, jossa on ikkuna: joku kohdistaa tähän tyyppiin jotakin, se osuu ikkunasta sisään ja sinkoilee siellä peilistä toiseen, kunnes se löytää reittinsä takasin ulos ikkunasta. Asiaa on pakko prosessoida ennen omaa reaktiota. 

Menestystä miettiessä ainakin mä voisin sanoa, että kyllä introvertin taidoillakin on suuri merkitys. Sanoisin jopa, että he voi olla aika hyviä taktikoijia ja strategioiden suunnittelijoita. Yhdessä sitten aktiivisten ekstroverttien kanssa syntyy tosi hyvä tiimi ja hyvä tulos. Näiden kahden ihmistyypin yhteistyö luo ihan varmasti hienoja ratkaisuja. Johan se näkyy tavallisissa ihmissuhteissakin. Jos on kaksi tosi puheliasta ihmistä, saattaa olla että he ehkä vähän tukahduttaa välillä toisiaan - sanoilta loppuu tila. Vähän hiljasempi ja puheliaampi tyyppi sitten taas ehkä helpommin yhdessä löytävät oman tilansa - ja toisaalta voivat opettaa toisilleen tärkeitä taitoja, jotka eivät ole itsellä niin vahvoja, mutta jotka on toiselle ominaisia. Sekin on supertärkeetä ja hienoa! On siis yhtä tärkeetä, että on sekä ekstroverttejä että introverttejä. Ja ylipäätään monenlaisia ihmisiä!

Yks asia mikä tulee myös muistaa, on se, ettei nää ihmistyypit näy välttämättä ulospäin. Ei kukaan pysty varmuudella lukemaan toista ja kertomaan, miltä tästä kyseisessä tilanteessa tuntuu, koska niin kun sanottu, ei introverttiyskään tarkota sitä, että ois vaan hiljanen hissukka. Kyllä mäkin koen olevani tosi introvertti ja väsyn sosiaalisissa tilanteissa helposti, mutta silti oon kaveriporukassa ihan tosi puhelias (mikä voi ulkopuoliselle näyttää sille, että sit kun mun on vaikee puhua vieraille, niin mua ei muka kiinnostas, vaikka vaan just siinä tilanteessa en keksi oikeeta sanottavaa. Kavereille puhuessa ei tarvi niin paljoo jännittää, mitä sanoo, koska ne tuntee mut) ja nautin mun ystävien seurasta! Vaikka olis kuinka hyvä ihmislukija, ei voi koskaan tietää, mitä jonkun sisällä liikkuu ja millainen hän ite kokoee sisimmässään olevan. 

Eikä kaikki silti voi ymmärtää kaikkia kaikessa, mutta tärkeintähän onkin se, että yrittää ymmärtää. Esimerkiks ihmisten, jotka ei samalla tavalla koe tarvitsevansa omaa aikaa palautumiseen, voi olla vaikee ymmärtää heitä jotka tarvii. Monesti mullakin on ollu sellanen tilanne, että oon sanonnu, et mulla on sosiaalinen väsymys sekä yliannostus ja siks mun keho ja mieli ei voi hyvin, eikä muut sillon tajuu, mitä mä tällä tarkotan. Ehkä vaan vähän naureskelevat päälle. Mun taas voi välillä olla vaikee ymmärtää niitä jotka pystyy olemaan ohjelmoituja about 24/7 ja silti voimaan ihan hyvin. Mut niin se menee, kaikki me ollaan erilaisia erilaisine tarpeineen.

Ekstrovertti-introvertti -asettelu on tietty pelkistetty, koska on paljon muitakin ihmistyyppejä, kuten esimerkiks ambivertit, jotka on tavallaan ehkä näiden kahden sekoitus. Eikä ketään voi (eikä pidä!) täydellisesti lokeroida johonkin yhteen ominaisuuteen. Yks ihminen kun voi olla niin paljon kaikkea, ja kaikki ominaisuudet on tärkeitä, eikä yks ominaisuus tee kestään huonompaa kun toisesta!

Ja edelleenkin haluan muistuttaa myös siitä, että ottakaa toinen huomioon hänen omien ominaisuuksien kautta, yksilönä. 

Mulle on hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeetä saaha viettää aikaa yksin ja levätä siten. Kaikilla on kuitenkin omat tavat ja omat tarpeet!