Kuinka kuunnella? Vaikka näin.

Oon miettiny kirjotusaiheita ja koittan pohtii sillain, ettei täst blogist tulis mikään valistava ohjekirja tai liikaa käytettyjen aiheiden varasto. Varsinkaan, kun en tiiä pystynkö mä mitenkään tuoda joka aiheeseen, mistä haluaisin kirjottaa, jotain uutta sanottavaa.

Silti mä ajattelin nyt kirjottaa vinkkejä toisen kuuntelemiseen ja huomioon ottamiseen. Ne on kuitenkin sellasii asioit, missä ei voi koskaan olla liian hyvä tai täydellinen, eikä muistutus oo kelleen meistä pahaks. Tietty eri ihmiset haluaa tulla kohdatuks eri tavalla, ja jokanen ihminen puolestaan kohtaa ihmisiä omalla tavallaan (täst "jokainen ihminen kokee asiat omalla tavallaan" on tullu jo nyt joku mun hokema. Mut tottahan se on :--D) Mut mä nyt kerron tietty mun omien kokemusten perusteella ja niistä asioista, mitkä mä ite koen tärkeiks.

Mietin tätä siks, koska mä nään, ja oon huolissani siitä, miten moni nuori, sekä myös lapsi ja aikuinen, kulkee nykyään niin allapäin, on ahdistunu ja hukannu ilon. Se on kamalaa ja järkyttävää - itsessään ahdistavaa. Joku tässä maailmassa on vialla (tai oikeestaan aika tosi moni asia, mut on tääl myös monii juttui, mitkä on hyvin ja ihania!) Ja musta ei tosiaankaan oo mikskään maailman parantajaks, mut jos tän kirjotuksen avulla ees yks ihminen vois saaha jonkun vinkin tai idean, minkä seurauksena joku muu vois voida paremmin - ees hetken - niin se ois mahtavaa!

Joskus sellasen ihmisen ettimine, joka oikeest välittää, voi tuntuu ihan harhailemiselle. Varsinkin jos tuntee olevansa jo valmiiks keskellä pimeyttä. 

.
Jos nyt alottasin ihan peruslähtökohdasta, eli

Huomaa ja toimi. Älä unohdu pinnalle. 
Tää saattaa joillekkin olla ihan itsestäänselvälle kuulostava asia, mut ei se aina välttämättä oo varsinkaan kaikille. Toisaalta tää voi olla kans vaikein kohta. Voi olla välillä tosi vaikeeta huomata, jos vaikka kaverilla on joku hätänä.
Jos kuitenki tarkkailet toisen olemusta ja toimintaa, ja huomaat siinä jotaa normaalista poikkeavaa, mikä herättää huolestusta sussa, voit ihan suoraan kysyy, että painaako joku. Ei välittämisestä voi ainakaan loukkantuu. Toisaalta, jos saat vastaukseks vaan pelkän kivahduksen, voi olla, että joku asia vähintääki ärsyttää.
Lisäks, toisen pahaa oloa voi olla vaikee huomata senki takia, että ei se aina näy päälle päin. Tai jos näkyy, ei se aina oo selkeenä erottuvaa surumielisyyttä. Se voi olla myös pahantuulissuden lisääntymistä, teräviä huomautuksia, mitkä voi olla jopa loukkaavia, vaitonaisuutta tai seurasta poisjättäytymistä (varsinki siis, jos henkilö on sellanen, joka yleensä viihtyy seurassa). Joskus pelkästään jos tuntuu, että kaveri on muuttunu jotenki ärsyttäväks viime aikoina, voi se olla merkki pahasta olosta eikä siitä, että se olis ihmisenä muuttunu tai yrittäis tahallaan olla inhottava. Aina ei kannata suoraan ite hermostua, vaan koittaa kattoo, voisko toiminnan takana olla jotain muuta, kun mitä siitä ekana tulee mieleen tai miltä se saattaa vaikuttaa.

Kuuntele, tärkeintä ei oo, mitä itse sanot! 
Ihan tosi tärkeetä: Jos joku haluaa avautuu jostain asiasta, niin usein pelkkä asioiden kertominen voi helpottaa oloo. Sillon ihminen ei oota, osaatko sä antaa hyvän ja kattavan vastauksen tai keksitkö sä jonkun täydellisen ratkasun. Ei! Tärkeintä on, että kuuntelet, ja oot läsnä. On supertärkeetä, että osotat sille toiselle, ettet oo menossa minnekään, ja että tää asia on tärkee - että sä välität. Läsnäolo ja toisesta välittäminen riittää. Se on pahinta, jos koittaa puhuu toiselle jostaan, eikä saa minkäänlaista vastausta, koska toinen ei mielestään "osaa sanoa mitään järkevää". Jo valmiiks alakulosena se tuntuu vaan sille, että toista ei yhtään kiinnosta. On parempi esittää pieniä eleitä kun kadota paikalta. Vaikka tietty jonkunlainen asian kommentointi on ihan suotavaa, ettei keskustelu jää ihan ykspuoliseks.

Varaa aikaa
Nykyään on niin kiire jokapaikkaan, että ehkä senkään takia tukee tarvitseva ei uskalla puhua murheistaan: "Ei sillä kuitenkaan oo aikaa mulle", "Sillä on kuitenkin jotaa parempaa tekemistä", "Sillä on aina niin kiire, ei se ehi mua kuunnella."
Saattaa olla totta, ettei aina tuu kiireessään muistaneeks ajatella, mitä muille mahtaa kuuluu. Tai saattaa sortuu ajattelemaan vinksahtaneesti, jos joku kertoo murheistaan: "Kertois nyt jo, niin päästäis eteen päin." Niin ei kuitenkaan pitäis ajatella. Kun nää ajatukset osaa huomioida, voi niitä hallita. Käskiessään ittensä rauhottua ja keskittyä tähän hetkeen, tähän ihmiseen, niin ehkä se sisänen levottomuuskin ja kiire katoaa. Ajan varaaminen on yks tärkee osa läsnäoloo, ja läsnäolo tärkee osa kuuntelemista ja tukena olemista.

Kannusta! Älä luovuta liian helposti! 
Puhuminen voi olla joskus tosi vaikeeta. Kaikilla meistä on kokemusta tästä. Voi olla, että haluis ehkä jakaa päänsisäsiä asioita ja murheita jollekin, mut ei ehkä heti löydä sanoja tai asia nolostuttaa. Tällön ois hyvä hienovarasesti koittaa kannustaa puhumaan: "Kyllä sä voit luottaa muhun ja kertoo","Mikään ei oo niin noloo, ettet sä vois puhuu siitä mulle", "Yritetään ees keskustella tästä. Se voi auttaa. Jos se tuntuu liian pahalle, niin sit ei oo pakko". Pien vastausten ja tuntemusten kaiveleminen voi auttaa uskalluksen ja oikeiden sanojen löytämisessä (sekä luoda tunteen, että oikeesti välität, koska haluut tosissas kuulla, missä mennään!!)
Painostaa ei kuitenkaan saa, vaan pitää jättää myös oma tila, ettei tilanne muutu autettavasta turvattomaks. Voi olla, että jos ei vielä ekalla niin ehkä toisella kerralla tää ihminen uskaltautuuki puhumaan tästä asiasta.

Älä käännä puhetta itsees  
Tää tuntuu olevan yllättävänki yleinen tapa, ja varmaan se on ihmisille ihan ominaista muutenki. Kuitenki sillon, kun puhut vaikka kaveris kanssa tän huolista, niin älä tuo omia ongelmias esiin. Muuten voi käydä niin, että tilanne kääntyy päälaelleen ja puimisen kohteena onkin sun eikä toisen murheet. Toki omia kokemuksia saa tuoda, varsinkin jos ne on positiivisia ja rohkasevia. Siltiki on tärkee keskittyy siihen miltä just kyseisestä henkilöstä tuntuu, ja miten se tässä hetkessä ajattelee.
Sun ongelmista voidaan puhua sitten, kun puhutaan nimenomaan sun ongelmista (ja jos ystävyyssuhteesta puhutaan, niin tasapainonen suhde perustuu just siihen, että varataan aikaa ja kiinnostusta molempien ongelmista keskustelemiseen)

Älä tyrmää 
Vaikka asiat, mitä tää toinen kertois ois sellasii, mitä ei ite tulis koskaan tehneeks, ei sitäkään tarvi tuoda tässä kohtaa esiin. Muuten tunne mokaamisesta, epäonnistumisesta, huonommuudesta ym. luultavasti vaan lisääntyy, eikä keskustelusta oo hyötyy. On tosi säikäyttävää, jos kaipais tukee, mut sitten se jolle uskaltautuu puhumaan, ajaakin vaan nurkkaan. Muutenkin, jokasen ihmisen valinnat on heien omia valintojaan. Sillon niiden ei pitäis olla mitenkään ongelmallisia sulle eikä kelleen muullekaan. Varsinkaan jos ne tekee kyseisen ihmisen onnelliseks. Ja jos ystävyydestä on kyse, niin tosiystävä ei tuomitse toista tän valintojen takii.
Aina ei tietenkään voi ymmärtää kaikkii jokaisessa asiassa. Tärkeintä on kuitenkin, että osottaa yrittävänsä ymmärtää ja hyväksyvänsä toisen ihmisen.

Pysy paikalla 
Tää on sellanen, mikä on ehkä vähä nykyaikasempi juttu. Mut mun vinkki on, et jos kuuntelet jotaa esimerkiks Whatsappissa, niin ei kannata ravata koko ajan jossain toisessa sovelluksessa sillä aikaa, kun toinen kirjottaa. Tää ei tarkota sitä, että pitäs pysyy vaan tässä yhessä keskustelussa vaan sitä, että jos koko ajan ramppaa muualla, niin se voi ehkä luoda toiselle sellasta mielikuvaa, ettei sulla olis aikaa kuunnella. Vaikka se ei oliskaan totta, niin murtuneessa mielialassa ajattelu voi välillä vääristyy.

Älä anna odottaa liian kauan
Jatkoks tohon edelliseen: Jos on joku tärkee keskustelu kesken, ei kannata antaa toisen odottaa liian kauan, koska tääkin saattaa luoda mielikuvan siitä, ettei sua muka kiinnostais tai et sul ei ois aikaa.

Pidä luottamuksesi 
Ihan yks tärkeimmistä asioista muillakin elämän osa-alueilla. Jos joku kertoo aroista asioista, niiden ei tosiaankaan kuulu levitä minnekään! Joku ylikäytetty sanonta on, että ihmisen luottamus on vaikee ansaita, mut helppo kadottaa, ja se pitää kyllä täysin paikkansa. Asia saattaa susta kuulostaa pienelle, mut se ei välttämättä oo sitä hälle, joka sen kerto. Ja muutenkin, aina jos puhutaan jonkun henkilökohtasista asioista, niin ei kuulus joutuu erikseen sanomaan, ettei tästä asiasta saa puhua muille. Sen pitäis olla itsestäänselvyys.

Niin kun sanottu, tietenkin jokanen hakee sen just oman tyylinsä, minkä sovittaa aina tilanteeseen sekä ihmiseen. Syvin pointti on se, että pysähtyminen ja kuunteleminen on oikeesti tärkeetä sekä ylipäätään toisten ihmisten huomioiminen. Vaikka ei olis tälle toiselle ees just se sydänystävä, niin silti voi osottaa välittävänsä. Eikä niiden asioiden, mistä toinen puhuu tai mistä keskustellaan tarvi olla aina mitään maailmaa suurempia. Pienten asioiden jakaminenkin on tärkeetä!

Joskus riittää, että vaikka joku ihan vieras ihminen tulee ja kysyy, "miten menee" tai "haluisitko puhuu?"

On niin tärkeetä pitää huolta toisistamme, koska täällä on myös heitä, jotka ei ite pysty kunnolla pitämään huolta itestään. Jokaisella meistä on tarve tulla nähdyks - ja ennen kaikke tarve tuntee itsensä arvokkaaks ja rakastetuks. Jos nää tarpeet ei täyty, voi siitä seurata syvä tarpeettomuuden tunne ja onnettomuus, mitä tuskin kukaan meistä toivoo kellekään!

Pitäkää toisianne hyvänä <3!