Mietin mitä kirjoitan. Mietin toisen kerran. Ehkä kolmannen. Seitsemännen kohdalla alkaa jo mietityttää: oliko tää nyt sittenkään kovin hyvä idea? Kymmenennen kohdalla iskee uusi päättäväisyys. Viidestoista kerta tipauttaa epätoivoon.
Viimein tulee kuitenkin hetki, jollon kello lyö 22.26 ja juoksen. Nyt on kirjoitettava. Ei auta!
Mä oon niitä ihmisiä joiden on pakko tehdä silloin, kun se "luovuus iskee". Mä oon niitä ihmisiä, jotka innostuu millon mistäkin, ja sillon kun innostuu, niin innostuu huolella. Mä oon niitä ihmisiä, jotka huolehtii kaikesta turhaan ja lopulta toteaa, että kaikesta selvittiin. Mä oon niitä ihmisiä, jotka ei pysty kattomaan kauhuelokuvia, koska näkee niistä painajaisia koko seuraavan viikon. Mä oon niitä ihmisiä, jotka piilottaa sisälleen enemmän, kun muut arvaakaan. Mä oon niitä ihmisiä, jotka kulkee vielä aamu-usvassa ja etsii sitä oikeaa tietä. Ja mä oon niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti rakastaa sanoja.
Ja mä olen se ihminen, jota muut kutsuu Siniks.
Ja nyt mulla on mahdollisuus kaivella sitä, kuka on se Sini, joka nyt pitkän mietiskelyn jälkeen päättää perustaa blogin (vaikka jonkun mittapuun mukaan blogit on menny juttu, pöh!) Suoraan sanottuna mulla ei oo mitään yhtä selkeetä visiota, mitä tästä nyt ois tulossa. Joka tapauksessa mä harrastan kuvataidekoulua, valokuvaamista, runoja ja kirjojen lukemista (sekä tietty abi-vuotta lukiossa, mikä on nähtäväst mun lempiharrastus, koska se vie suurimman osan ajasta!) Kasaan on kertyny jo 18 elettyä kesää ja lisää ollaan hankkimassa! Koska mä oon aika ujo ja hiljanen useimpien ihmisten silmissä (tai ainaki toivottavast se ujous nähdään oikeesti ujoutena, koska oon kuullu, että ujoja luullaan useest koppaviks, apua!!), enkä oo parhaimmillani vieraitten ihmisten keskellä, on tää hyvä tilaisuus koittaa vähän raottaa mun sisästä olemusta niille, jotka siitä vois ehkä olla kiinnostuneita.
Mä oon kans niiiiin innoissani. Vaikka tää kaikki nimen keksimisestä lähtien junnaakin aika paikallaan, koska muka priimaa pitäs heti pukata (vaikka tiiän ettei pukkaa) Kantapään kautta kuitenki on opittava vai miten se meni... Silti mennään odottavin ja positiivisin mielin eteen päin!
Tässä vielä kuva musta ja aamu-usvasta, minä toimii nyt iltasumu :D
Viimein tulee kuitenkin hetki, jollon kello lyö 22.26 ja juoksen. Nyt on kirjoitettava. Ei auta!
Mä oon niitä ihmisiä joiden on pakko tehdä silloin, kun se "luovuus iskee". Mä oon niitä ihmisiä, jotka innostuu millon mistäkin, ja sillon kun innostuu, niin innostuu huolella. Mä oon niitä ihmisiä, jotka huolehtii kaikesta turhaan ja lopulta toteaa, että kaikesta selvittiin. Mä oon niitä ihmisiä, jotka ei pysty kattomaan kauhuelokuvia, koska näkee niistä painajaisia koko seuraavan viikon. Mä oon niitä ihmisiä, jotka piilottaa sisälleen enemmän, kun muut arvaakaan. Mä oon niitä ihmisiä, jotka kulkee vielä aamu-usvassa ja etsii sitä oikeaa tietä. Ja mä oon niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti rakastaa sanoja.
Ja mä olen se ihminen, jota muut kutsuu Siniks.
Ja nyt mulla on mahdollisuus kaivella sitä, kuka on se Sini, joka nyt pitkän mietiskelyn jälkeen päättää perustaa blogin (vaikka jonkun mittapuun mukaan blogit on menny juttu, pöh!) Suoraan sanottuna mulla ei oo mitään yhtä selkeetä visiota, mitä tästä nyt ois tulossa. Joka tapauksessa mä harrastan kuvataidekoulua, valokuvaamista, runoja ja kirjojen lukemista (sekä tietty abi-vuotta lukiossa, mikä on nähtäväst mun lempiharrastus, koska se vie suurimman osan ajasta!) Kasaan on kertyny jo 18 elettyä kesää ja lisää ollaan hankkimassa! Koska mä oon aika ujo ja hiljanen useimpien ihmisten silmissä (tai ainaki toivottavast se ujous nähdään oikeesti ujoutena, koska oon kuullu, että ujoja luullaan useest koppaviks, apua!!), enkä oo parhaimmillani vieraitten ihmisten keskellä, on tää hyvä tilaisuus koittaa vähän raottaa mun sisästä olemusta niille, jotka siitä vois ehkä olla kiinnostuneita.
Mä oon kans niiiiin innoissani. Vaikka tää kaikki nimen keksimisestä lähtien junnaakin aika paikallaan, koska muka priimaa pitäs heti pukata (vaikka tiiän ettei pukkaa) Kantapään kautta kuitenki on opittava vai miten se meni... Silti mennään odottavin ja positiivisin mielin eteen päin!
Tässä vielä kuva musta ja aamu-usvasta, minä toimii nyt iltasumu :D
Kommentit
Lähetä kommentti
Sanottavaa? Kerrottavaa? Tänne vaan!