Mun mielestä elokuu on ollu aina kiva kuukausi. Oon pitkään sanonnu, että en voi nimetä lempikuukautta, koska tykkään kaikista. Joo, sekin on ihan totta. Kaikissa kuukauksissahan on omat hyvät puolensa. Tänä vuonna oon kuitenki alkanu miettimää, että elokuu on kyllä yks parhaimmista muhun ja mun ajatusmaailmaa sattuvista kuukauksista (kai se taipuu noin, heh).
Loppukesän illat on ehkä yks parhaista asioista, mitä tiiän.
Hämärtyvät illat, auringonlaskujen syvät värit, peltojen yllä leijaileva usva, heinäsirkkojen siritys, mäkäräisparvet auringonsäteitä vasten, iltakaste, heinän korret ja auringon kypsyttämät viljapellot, vielä on lämmin, mutta silti ilmassa on jo syksyn tuoksu.
Niin paljon just semmosta mystisyyttä ja kauneutta, mitä rakastan! Tunnelmaa! Niiden innottamana vois kirjottaa tuhat tarinaa ja miljoona runoo. Ja napata vielki enemmän erilaisii ja inspiroivii valokuvii! Tai sitten vois olla vaan hiljaa kaiken ton keskellä ja hengittää sitä itteensä.
Useitten mielestä syksy on kaiken loppumisen aikaa. Ja kyllähän syksy kieltämättä symboloi kuolemaa. Loppukesä ahdistaa sen takia monia. Mun mielestä tää aika on siitä huolimatta ennemminkin uusien alkujen aikaa! Jep! Monet alottelee just syksysin uutta elämäänsä: ensimmäiset askeleet koulupolulla, unelmien opiskelupaikka ja omien siipien kokeileminen ensi kertaa, toiset päättää alottaa elämäntaparemontin. Ja paljon muuta.
Kaikki tää tekee elokuusta niin turvallisen ja kotoisan mulle! Tänään se kuitenki loppuu, mut ei sekään haittaa. Nyt on syyskuun vuoro! (ja senki tunnelma on kyllä tosi kiva!!)
Kommentit
Lähetä kommentti
Sanottavaa? Kerrottavaa? Tänne vaan!